Sängyn pohjalta..Tapahtumia korttelikävelyllä johtavat selkeästi metsäiselle polulle jossa päästän koirat kirmaisemaan ja nautin heidän ja omasta vapaudestani.Katselen puita ja oksia.Kaatuneiden puiden näivettynyttä olemusta ,se on hyvin verrannollinen omaan sairaaseen olooni,voimattomuuteeni toteuttaa kaikkia niitä asioita mitä pitäis.Huomaan itsessäni aikaajoin viitteitä että jospa se tästä nyt lähtis kunnes taas havahdun tilaan jossa elämä kulkee silmieni ohitse.Ei se voi mennä näin,vai voiko se todella mennä?Koko loppu elämä josta on lähes puolet jäljellä?

Mikä on se avain joka on hukassa olen pohtinut sitä usein,vielä löytämättä avainta siihen.Sen puitteessa elämäni pyörii aika pitkälle ja on pyörinyt liki neljän vuoden ajan.Kysymyksiä on paljon ja mahdollisuuksia luulis olevan likimain samanverran.Sanattoman keskustelun vastapuolena näen lähellä olevia ihmisiä.He ovat naapureita,lapsiani ,tai muualta verkostosta läheiseksi tulleita ihmisiä.Kuka milloinkin,miksi?Minulla on kyky ja mahdollisuus päättää omista asioista,hetkinen vai onko minulla ?Olen sairas,tekemiseni ei ole sellaisia jotka olis naapurin rouille mieleen ainakaan ilman perusteluita.Kuten Dyykkaus,mukavaa puuhaa ja tavattoman mielikuvitusta ruokkiva toiminta.Toisekseen sellainen voimin voi selvitä useampia päiviä,uskokaas pois.

Koirien kohti juoksu ja pam,pahki tuli pysäytti ajatukseni.Se on heidän tapansa varmistella et olen hereillä ja tässä maailmassa jess,onneksi on koirat.Polku muuttuu kangasmaiseksi ja kulku on helpompaa.Tunnen syksyn tuoksun ihollani sen viileyden.Katselen ympärilleni ja näen sopivan kannon johon aamu aurinko sopivasti luo säteitään.Istahdan ja laitan tupakaks.Elämä on hieno asia.yksinkertaiset hetket ovat suurinta onnea.Kuinka moni tällä hetkellä sen huomaa?noh,eläkeläisenä minulla on siihen mahdollisuus.On vain suunattoman surullista et ihminen joutuu odottamaan sellaista aikaa mikä nyky yhteiskunnassa alkaa olla katoava luonnonvara.eläkeikää siiretään ja hei helvetti 75 eläkkeelle.Kun katson iäkästä äitiäni en voi muuta sanoa kun ihmetellä suureen ääneen moista.Kuulin uudesta olisko ollut vapauspuolue joka tekee tuloaan.On jopa mainos pätkää ollut telvisiossa.Minuun se kolahti heti,ihan oikeasti ihmiseten täytyis tehdä mukavia asioita,innostavia asioita ajatella mitä me saatais aikaan.Mut siittä mainokseta,se tais muuten olla ohjelma mainos.Siinä kiteytettiin asia hienosti työssä saa rahaa ja mut minä tahdon aikaa,,sitä ei todellakaan saa työelämässä.Suomihan on äärettömän työsidonnainen yhteiskunta ollut sitä kauan ...kun me tämä maa omin käsin saatiin...daadaada.Niin varmaan tehtiin ja hyvä niin.En todellakaan väheksy asiaa.Olen kasvanut kolmen seotainvalidi enon ympäröimänä jotka parhaassa nuoruusiässä joutui luopumaan hyvin taraagisesti terveydestään ja sen myötä yhteiskunnalisesta sen aikasesta normaalista elämästä,mitä se sekin lienee. Kuka ajatttelee et niin voinee käydä meillekin.Joo en minä sotaa odota,en.Mut uskon että täällä on liian hyvin ollakseen totta ja toiskseen ei tämä ole ihan ihmisten hanskassa.Olipa siellä eduskunnassa mikä vinhanen tahansa ja onhan heitä siellä vaikka kuinka monia.Jos on jotain tullakseen se tulee,ei sitä eduskunta päättä siinä vaiheessa,kyllä silloin on järeämmät systeemit ja viis veisaa koko eduskunnasta.

Minulle yhteiskunta on tarjonut parastaan vaikka en kultalusikka suussa olekaan selvinnyt.Ja huom,olen sen kyllä muistanut sanoa heille joille se kiitos kuuluu,he ovat sen ansaineet ihan varmasti.Kiitollisuuden tiimoilta olen ajatuksissani mennyt niinkin pitkälle että tahtoisin vielä nähdä maan olosuhteiltaan sellaisen jossa asiat eivät ole niin hienosti kun meillä.Minulla on mielikuva siittä että ei kovinkaan kauas tarvitse mennä suomen rajojen ulkopuolelle.Vaikka tokihan unelmoin valkoisesta hiekkarannasta lämpimistä öistä ja prinssistä valkoisella ratsullaan.

 Hei,mut koirat missä ihmeessä he ovatkaan?huu,huu ja sieltähän he tulevat vettä valuvana ja ihan paa..lle haisevana.Noh,niinpä tietty sellaista koiranelämä on kaupungissa.Paska oja ja seisovat vedet.Niistäkin sais todella näyttävyyttä kupunkiin jos näkis pikkasen vaivaa.Heti herää kysymys voisinko minä tehdä jotain?heei,yksi asia kertaansa ja sitäpaitsi olen jo asiasta ja ajatuksista kertonut kaupungin puutarhurille.josko se meni jonnekin hautomoon ja huomaavat 20vuoden kuluttua että sehän olis hyvä idea ja eu tukeakin saa.Niin varmaan sais nytkin ja meitä eläkeläisiä työllistämällä homma hoituis nätisti.Nuoremme ei sellaisiin paska hommiin ryhtyis.Joskin uskon että hekin mielellään kävelisivät vetten äärellä pohtien elämää ja tulevaisuuttaan,sylkäiseten nuuska pallon puroon tuloksettomiin pohdintoihin.Ja rakkaus saa monen asian näyttäämään todella kauniilta silloin luonto,veden solina,linnun laulu ja kaarisillat,oioioi.Johan se olisi minustakin varsin mieluisaa katseltavaa nuoret rakastavaiset on aina voimaanuttava näky.Elämä kääntää silloin vahvasti takkia.Mutta unohtamatta meitä ikääntyviä mekin voidaan kohdata jotain puistossa ankkoja ruokkiessa.Vaikka se olisi ankka.

Nyt on aika kasata lauma ja mennä koira suihkuun.Kortteli tuli keirettyä ja monta ajatusta taas vapaampana,ihan mukevaa tää kortteli keikkailu on,kokeilkaas vaikka=))